Marttiini lapinleukun kunnostus.

 

Hommasin tuommoisen 70-luvun lopun, taikka 80-luvun alun leukun kunnostettavaksi.
Terässä on vekkiä ja hamaraa hakattu vasaralla lyttyyn.
Ylähela heiluu ja tupesta uupuu vyölenkki.
Kahvasta ei paljoa loimua erota, kun lakkaus on kuivunut säröille.

Puukko tuli purettua osiin, jotta työstäminen olisi helpompaa.

Ylähela on parilla naulalla kiinni ja tulisi lähteä juuresta naputtelemalla irti. 

Itsellä irtosi naulat, mutta kolvin kanssa tinasin ne takaisin kiinni.

Tosin olihan hela helpompi naputella suoraksi, kun naulat eivät olleet tiellä.

Terän kiinnitysholkista löin pienellä meisselillä lovet reunojen ja ruodon väliin, jonka jälkeen irtosi ruodon päätä naputtelemalla.

Holkin naputtelin ruuvarilla ja vasaralla takaisin kasaan.

Terän työstöön oli timanttiviila ja hiomakivi. Viila osoittautui loistavaksi, koska terä on huomattavasti kovemmin karkaistu, kuin uudet.

Tuntien hinkkaamisen jälkeen tuosta sai lommot ja hamaran purseet pois.

Teroitus onnistui hyvin, kun viilalla teki alut.

Kahvan hion hiekkapaperilla. Aluksi lakka rikki 80:llä ja loput 400:lla.

Akryylilakan pistin päälle, kun nurkista sattui löytymään.

Holkin sai pienellä pitkällä hylsyllä naputeltua takaisin ruotoon kiinni.
Laitoin hieman liimaa vielä väliin, niin pysyy ainakin kiinni.
Ylähelakin meni pienen puupalikan avustuksella helposti paikoilleen.
Varustelekasta löytyi nahkanyöri vyölenkiksi ja tupenkin öljysin, kun vaikutti niin kuivalta.

Ainakin terän kouvuuden vuoksi itseäni kiinnostaa enemmän nämä vanhemmat, kuin uudet.
Kunnostaminenkin, on suhkot yksinkertaista, kun voihan tuon halutessaan purkamattakin tehdä.
Suurin haaste itselleni oli saada kunnon terään.

Tosin tämäkin meni lahjaksi kuivalihapalan kera ja ainakin tuolla saa kivat lihalastut aikaiseksi.