Perus hapokkaan kirpakoita ja aavistuksen laimean makuisia.
Oikeastaan massasta erosi Plevnan siideri, mutta tämäkään ei edukseen.
Malmgårdilla oli taas peruspohja, joka oli katajalla tuunattu.
Muuten oli sama millä tiskillä vieraili, niin käytänössä sai "samaa kamaa".
Itsekin lopuksi siirryin viskin kautta sahtiin ja siitä olueeseen...
Kyllä luulisi Suomen markkinoille mahtuvan Brittiläis-tyylinen kypsäomenainen siideri.
En siis meinaa mitään sokerilientä, vaan mustan/mädän-omenan makeutta.
Toisekseen kaipaisin kirpakkuuden tilalle karvautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti